Kevät ja kesäaika ovat parasta kiinteistöjen myyntiaikaa!

Valon lisääntyessä ja luonnon herätessä myös kiinteistösi alkaa kukoistamaan. Kevät ja kesäaika ovatkin kiinteistöjen parasta myyntiaikaa. Puutarhat kukoistavat ja kiinteistön kesälook saa myös ostajat kiinnostumaan kiinteistöstäsi.
Jos olet harkinnut myyntiä, älä enää epäröi, vaan anna kiinteistösi myyntiin. Etsin Sinulle ostajan vaikka kiven kolosta -  yksikin ostaja riittää. Ja jos kohde on haasteellinen - antaa se vaan lisää mielenkiintoa myyntiin! Myyn kohteesi yksilöllisesti ja asiantuntevasti, monikymmenvuotisella pankkilaisen kokemuksella - myös ostajan edut huomioiden.
Metsistä on jatkuva pula, pankkitileiltä saatavat korot ovat mitättömiä, inflaatio laukkaa paljon kovempana kuin mitä saa korkoa, joten metsä on erinomainen sijoituskohde. Myös vapaa-ajan kiinteistöjen kauppa käy kesällä, kun lumi ei ole esteenä.

Myyn metsät, pellot, asunnot ja vapaa-ajan asunnot, kaikki käy kaupaksi!

Ja mikäli haluat itse kaupitella kiinteistöäsi, voin olla siinäkin tukenasi. Saat minulta monipuolista juridista apua, liittyyhän kiinteistönkauppaan ja asuntokauppaan melkoinen paperisota ja pykäläviidakko. Teen kauppakirjat, vahvistan kaupat, täytän verottajalle menevät lomakkeet, haen lainhuudot. Myös ostaja arvostaa sitä, että saa asiantuntevaa apua myynnin yhteydessä. Voin myös antaa vinkkejä siitä, miten kohdetta kannattaa myydä ja millä hinnalla.Useimmiten välittäjänpalkkio tulee kyllä hinnassa huomioiduksi.
Kiinteistönvälittäjä on lain mukaan vastuussa myyjän lisäksi ostajalle siitä, että myynnissä on menetelty oikein ja ostajalle on annettu oikeat tiedot kohteesta, joten kaupalle tulee kiinteistönvälittäjän mukana ollessa ikään kuin lisätakuu.

Onko työpaikkakiusaaminen rikos?

Joku on sanonut, että taidamme asua oikeassa kiusaajien maassa. Koulukiusaajan on liian helppo siirtyä työpaikkakiusaajaksi. Mutta mistä on kyse, kun puhutaan työpaikkakiusaamisesta? Kiusaaminenhan on yleensä liitetty lapsuuteen ja nuoruuteen. Työturvallisuuslaissa käytetään termiä ”epäasiallinen kohtelu ja häirintä työpaikalla”, joka on ehkä kuvaavampi ilmaisu ilmiölle. Suoritteita korostavassa työelämässä empaattisuus tuntuu olevan erittäin aliarvostettu ominaisuus. Ongelmaa voi olla erittäin vaikeata havaita, ellei ole itse kohteena. Mutta jos esimies ei ole puhunut alaiselleen yli kahteen vuoteen, voi siitä jo vetää johtopäätöksiä. Mikäli työpaikalla tuntuu olevan jatkuva kato työntekijöistä, kun eläkkeelle pyritään heti kuin mahdollista, haetaan kaikkia mahdollisia vapaita ja sairaslomilla ollaan tavallista enemmän, pitää johdon hälytyskellojen soida.

Työturvallisuuslain tarkoittamana epäasiallisena kohteluna ja häirintänä ilmenevä työpaikkakiusaaminen heikentää työyhteisön toimivuutta, haittaa työntekoa ja aiheuttaa suoraa vaaraa henkilöstön psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Tulokset heikentyvät. Jos työpaikalla ilmenee tällaista toimintaa, on siihen puututtava välittömästi. 

Laki velvoittaa työnantajan huolehtimaan siitä, että työpaikalla ei esiinny työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua. Mikäli työnantaja sitten laiminlyö tällaisen velvollisuutensa, voi siitä pahimmassa tapauksessa seurata jopa oikeuskäsittely rangaistuksineen.

Työterveyshuolto, luottamusmies, työsuojeluvaltuutetut ja esimiehet ovat avainasemassa, kun asiaa selvitellään työpaikoilla. Mutta olipa vastuu sitten kenellä hyvänsä, on välttämätöntä, että kiusattu saa jostain apua. Mielestäni vastuu on koko työyhteisöllä – myös niillä työntekijöillä, jotka eivät ole kiusaajia tai kiusattuja. Niillä, jotka seuraavat vierestä, ja ovat helpottuneita siitä, etteivät ole itse kohteena, olisi kaikista parhaimmat eväät puuttua kiusaamiseen ja saada se lopetetuksi, mikäli haluavat ja uskaltavat. Olemme veljemme vartijoita tässäkin asiassa.

Mikäli mikään edellä mainituista tahoista ei auta, on kiusatulla mahdollisuus tehdä ilmoitus työsuojelupiiriin. Työsuojelupiirillä on pahimmissa tilanteissa velvollisuus tehdä työpaikkakiusaamisesta rikosilmoitus poliisille. Näin pitkälle vietynä asia on todella raskas prosessi koko työyhteisölle.

Olin itse nuorena opiskelijatyttönä kesätöissä eräässä tukholmalaisessa vanhainkodissa. Mieleeni ovat jääneet ihanat aamuiset palaverit, joissa esimiehet ja työntekijät kokoontuivat päivän alussa keskustelemaan päivän töistä. Näissä palavereissa jokaisella – jopa minunlaisella kesäapulaisella – oli tasa-arvoinen oikeus tuoda asioita esille ilman että olisin tuntenut olevani vähäpätöisempi kuin muut työntekijät. 

Me suomalaiset voisimme tässä suhteessa ottaa oppia naapurimaan tasa-arvoisuutta ja empaattisuutta korostavasta työelämästä.